Lisäravinteet, joista puhutaan myös termillä ravintolisät, ovat yleistyneet todella paljon viime vuosina. Tutkimusten mukaan joka kolmas suomalainen käyttää jotakin lisäravinteita ja lisäravinteita myydään Suomessa yli puolella miljardilla eurolla vuosittain. Tuotteiden markkinointi on välillä hyvinkin värikästä, vaikka alaa ohjaavat selvät säännöt. Tässä blogissa käymme läpi sekä alaa sääntelevät tahot että tuotteita koskevat säännöt.
Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA)
EFSA on koko Euroopan unionion elintarviketurvallisuusvirasto, joka antaa ohjeistukset kansallisille toimijoille. Se on myös ainoa taho EU:ssa, joka voi hyväksyä terveysväittämiä lisäravinteille tai ravinnon ainesosille.
Ravintoaineet, jotka EFSA on tutkinut ja niiden hyväksytyt sekä hylätyt terveysväittämät löytyvät heidän sivuiltaan. Voit käyttää heidän hakukonettaan täältä.
Sekä Suomessa että kaikissa muissa Euroopan unionin maissa lisäravinteet ovat siis samojen sääntöjen alla ja näitä sääntöjä luo sekä valvoo EFSA yhdessä paikallisten viranomaisten kanssa.
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
Evira kuuluu maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaan Suomessa. Eviran toiminnan päämääränä on varmistaa tutkimuksella ja valvonnalla elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu sekä kasvien ja eläinten terveys ja hyvinvointi.
Evira toimii Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSAn kansallisena koordinaatiopisteenä, Focal Pointina. Focal Pointina Evira koordinoi kansallisten elintarviketurvallisuusviranomaisten, tutkimuslaitosten, kuluttajien ja muiden sidosryhmien yhteistyötä.
Evira sanoo ravintolisistä näin:
”Ravintolisä on elintarvike, joka joko ulkomuotonsa tai käyttötapansa puolesta poikkeava tavanomaisista elintarvikkeista. Valmistemuodoltaan nämä muistuttavat usein lääkkeitä eli ovat esimerkiksi pillereitä, kapseleita tai yrttiuutteita. Koostumuksensa puolesta tuotteet kuitenkin ovat elintarvikkeita, joita säätelee elintarvikelaki.
Ravintolisiä säätelee Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ravintolisistä (2002/46/EY) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Direktiivi on toimeenpantu kansallisesti 1.3.2010 voimaan astuneella maa- ja metsätalousministeriön asetuksella ravintolisistä (78/2010).
Lainsäädännön määritelmien mukaan ravintolisillä tarkoitetaan valmiiksi pakattuja elintarvikkeita, jotka ovat yhden tai useamman ravintoaineen tai muun aineen, jolla on ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus, tiivistettyjä lähteitä. Ravintolisiä myydään annosmuodossa eli kapseleina, pastilleina, tabletteina, pillereinä ja muissa vastaavanlaisissa muodoissa, jauhepusseina, nesteampulleina, tippapulloina sekä muissa vastaavanlaisissa muodoissa olevina nestemäisinä tai jauhemaisina valmisteina, jotka on tarkoitus nauttia pieninä mitta-annoksina.
Ravintolisien tarkoitus on sille ominaisten ravintoaineiden tai muiden aineiden, joilla on ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus, vuoksi täydentää ruokavaliota. Niitä ei ole tarkoitettu korvaamaan monipuolista ruokavaliota eikä niistä saada merkittäviä määriä energiaa.
Ravintolisiä ovat esimerkiksi vitamiinien, kivennäisaineiden, kuidun ja rasvahappojen saantiin tarkoitetut valmisteet sekä yrtti-, levä- ja mehiläisvalmisteet.”
Lisäravinteet ja niiden markkinoinnin säännöt
On olemassa hyvin selkeät säännöt sille, mitä lisäravinteista saa sanoa ja erityisesti siitä millaisia ravitsemusväitteitä ja terveysväittämiä niistä voi antaa. EFSA sekä Evira jaottelevat erilaiset väitteet viiteen eri kategoriaan, josta alla olevassa kuvassa yksi esimerkki.

Kuvan esimerkissä on Kalsium ja siitä on annettu erilaisia väittämiä. Ensimmäinen kategoria on ravitsemusväite, jossa kyse on siitä, kuinka paljon ainesosaa tuote sisältää. Kolme seuraavaa kategoriaa ovat sallittuja, koska ne on EFSA hyväksynyt. Viides kategoria on ehdottomasti kiellettyä sanoa.
Ravitsemusväitteet
Ravitsemusväitteellä tarkoitetaan väitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisiä hyödyllisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia seuraavien seikkojen johdosta:
Energiamäärä (kaloreina), jota se
- tuottaa
- tuottaa lisättynä tai vähennettynä määränä tai
- jota se ei tuota
ja/tai
Ravintoaineet tai muut aineet, joita se
- sisältää
- sisältää lisättyinä tai vähennettyinä määrinä
- joita se ei sisällä.
Ravitsemusväitteistä on määritelty, kuinka paljon elintarvikkeen on sisällettävä kyseistä ravintoainetta, jotta ravitsemusväitettä saa käyttää.
Esimerkiksi:
- Elintarviketta voi kutsua kuidun lähteeksi, mikäli tuote sisältää ravintokuituja vähintään 3 g/100 g tai 1,5g/100 kcal.
- Elintarviketta voi kutsua vitamiinin tai kivennäisaineen lähteeksi, mikäli tuote sisältää vähintään 15 % ravintoarvomerkintäasetuksen liitteessä määritellystä vuorokautisen saannin vertailuarvosta.
- Vastaavasti ’sisältää runsaasti’ –väitteen käytön ehtona on, että tuote sisältää vähintään 30 % vuorokautisen saannin vertailuarvosta.
Lisää Eviran ohjeita ravitsemusväitteistä voit lukea täältä.
Terveysväitteet
Terveysväitteellä tarkoitetaan väitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys. Terveysväitteet jaetaan kahteen ryhmään.
Artikla 13 terveysväitteet (= toiminnalliset väitteet):
- ravintoaineen tai muun aineen vaikutusta kasvuun, kehitykseen ja elimistön toimintaan liittyvät väitteet
- psykologisia toimintoja ja käyttäytymistä koskevat väitteet
- laihtumista, painon kontrollointia, näläntunteen vähentymistä, kylläisyydentunteen lisääntymistä tai ruokavalion energiasisällön vähentymistä kuvaavat väitteet
Artikla 14 terveysväitteet:
- sairauden riskin (= riskitekijän) vähentämistä koskevat väitteet
- lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat väitteet
Terveysväitteiden käyttäminen elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä, mainonnassa tai muussa esillepanossa edellyttää, että väitteet ovat hyväksyttyjä ja sisällytettyjä 13 ja 14 artiklassa tarkoitettuihin hyväksyttyjen väitteiden luetteloihin.
Hyväksyttyjä artiklan 13(1) väitteitä eli ns. toiminnallisia terveysväitteitä koskevaa asetusta (EU) 432/2012 alettiin soveltaa 14.12.2012. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä art. 13(1) mukaisia terveysväitteitä, jotka ovat saaneet Euroopan komissiolta päätöksen ”ei-hyväksytty”, ei saa enää kyseisen päivämäärän tai annetun siirtymäajan jälkeen käyttää elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai markkinoinnissa.
Lisää Eviran ohjeita terveysväittämistä voit lukea täältä.
Säännöt ovat siis sekä selkeitä että tiukkoja, mutta siitä huolimatta lisäravinteita markkinoidaan todella paljon väittämillä, joita EFSA ei ole hyväksynyt tai jotka on myöhemmin poistettu. Mainitsimme edellisessä tekstissämme, että EFSA kielsi vuonna 2012 lähestulkoon kaikki terveysväittämät probiooteilta, koska heidän mukaansa näyttö tuotteiden toimivuudesta ei ollut riittävä. Silti tänäänkin voi netistä löytää jopa suuria apteekkiketjuja, joiden sivuilla on näitä vanhentuneita terveysväittämiä.
Osa toimijoista pyrkii noudattamaan näitä sääntöjä pilkulleen, toiset tekevät hieman sinne päin ja jotkut rikkovat näitä sääntöjä tahallaan. Valitettavasti sääntöjen rikkomisesta sekä vahingossa että tahallaan on haittaa sekä kuluttajille että kaikille lisäravinteita markkinoiville tahoille. Olisikin parempi kaikille, jos sääntöjä noudatettaisiin.
Lisäravinteet ja käyttäjäkokemukset
Yksi yleisimmistä kielletyistä asioista ovat käyttäjäkokemukset. Sääntöjen mukaan jonkin tuotteen asiakas saa kertoa käytännössä tuotteesta mitä tahansa, mutta tuotteiden parissa työskentelevää henkilöä koskevat täsmälleen yllämainitut säännöt.
Asiakas saattaa kertoa myyjälle, että ”minulla oire X ja vaiva Y väheni tuotteen käyttämisen myötä.” Myyjä ei kuitenkaan voi kertoa tätä eteenpäin rikkomatta lakia, sillä tämäntyyppiset yksilölliset tarinat ovat aina kiellettyjä ellei kyseisestä vaikutuksesta ole EFSA:n hyväksyntää. Moni myyjä ei kuitenkaan tiedä rikkovansa lakia kertoessaan tälläisiä tarinoita eteenpäin.
Erityisesti suoramyynnissä ja verkostomarkkinoinnissa korostuu tämän säännön rikkominen, sillä hyvästä tarinasta tulee helposti monistuva ja jos esimerkiksi 500 ihmisen organisaatio kertoo tarinan 50 potentiaaliselle asiakkaalle, niin sen on kuullut 25 000 ihmistä. Tälläisistä tapauksista on mennyt jopa tuotteita myyntikieltoon Euroopan Unionissa, koska viranomaisten silmissä on ollut kyse tietoisesta harhaanjohtamisesta.
Jos siis toimit lisäravinteiden parissa joko perinteisessä myyntityössä tai suoramyynnin parissa, niin kannattaa varmistaa että käyttämäsi terveysväittämät ovat EFSA:n hyväksymiä.
Lisäravinteiden terveysväittämät Zinzinossa
Meillä Zinzinossa on sallittua käyttää vain EFSAn hyväksymiä terveysväittämiä ja kaikkiin materiaaleihin on painettu nimenomaan nämä hyväksytyt terveysväittämät. Zinzinon koulutusjärjestelmä on myös suunniteltu kouluttamaan itsenäisille partnereille mitä tuotteista saa sanoa ja mitä ei.
Meilläkin ovat varmasti joskus innokkaat aloittelevat jälleenmyyjät saattaneet kertoa yksilötarinoita tai sanoa jotakin väärin, mutta on helppoa olla ylpeä yhtiöstä ja systeemistä, joka perustuu täysin hyväksyttyihin terveysväittämiin.
Tämä myös helpottaa uusien partnereiden työtä, kun jokainen tietää täsmälleen mitä saa turvallisesti sanoa. Kaiken kaikkiaan Zinzinon tuoteperheellä on hyväksyttyjä terveysväittämiä yli 400, joten muuta ei tarvitsekaan sanoa.
Esimerkkinä alla kuvankaappaus Zinzino BalanceOil tuote-esitteestä, jossa selkeästi kerrottu terveysväittämät ja ravitsemusväittämät sekä merkitty saantimäärät, joilla kyseistä väitettä saa käyttää.

Lisäravinteiden säännöt on tehty syystä
Joskus kuulee, että ihmiset pitävät lisäravinteita koskevia sääntöjä liian tiukkoina ja tutkimustyötä liian hitaana tai vaativana. Säännöt on kuitenkin tehty suojelemaan kuluttajia valheelliselta markkinoinnilta sekä epäterveellisiltä tuotteilta. Toisaalta säännöt on tehty suojelemaan tuotteiden markkinoijia siltä varalta, että joku alkaisi syyttää kyseistä tuotetta jostakin vaivasta tai oireesta. Kun tuotteet noudattavat määräyksiä ja niiden markkinointi seuraa sääntöjä, niin se on turvallisempaa kaikille.
Toivottavasti jatkossa näemme yhä enemmän sääntöjen noudattamista ja yhä vähemmän sääntöjen kiertämistä, sillä se parantaa sekä lisäravinteiden mainetta että laatua.