Suoramyyntialalla toimivia on silloin tällöin moitittu liiallisten lupausten antamisesta toiminnassa menestymisen suhteen.
Silmiini osui artikkeli, joka käsitteli tätä aihetta ja mielestäni tämä on hyvä nostaa esille ihan koulutuksellisen aspektin vuoksi. Artikkelissa henkilö oli kutsuttu esittelyyn, jossa tuote-esittelyn jälkeen oli tarjottu mahdollisuutta myös aloittaa toiminta yrityksen edustajana. Tässä vaiheessa kuulijan mukaan lupaukset alkoivat kasvaa villeiksi. Luvattiin, että voisi “tienata yli kymppitonnin kuussa tekemättä juuri mitään.”
On vaikea arvioida, minkä verran kirjoituksessa oli käytetty värikynää, mutta kuvitellaan juuri koulutuksellisuuden takia, että se meni juuri kuten oli kirjoitettu.
Jos esittelijä käyttäisi tällaista kieltä, hän ensinnäkin syyllistyisi sopimusrikkomukseen. Kaikkien suoramyyntialan yhtiöiden sopimusehdoissa kielletään kaikenlaisten tulolupausten antaminen. Tähän on selkeä syy: suoramyyntiliiketoiminnassa ansainta perustuu tuloksen tekemiseen, ei työsuoritukseen, kuten on useimmiten normaali palkkatyössä. Tämä on merkittävä asia, joka tulee aina muistaa kun puhutaan taloudellisesta menestyksestä yritystoiminnassa. Tuloksen tekoon taas vaikuttaa erittäin moni asia, kuten yhtiöiden vastuuvapauslausekkeissakin todetaan: edustajan liiketoimintataidot, henkilökohtainen kunnianhimo, ajankäytön määrä, sitoutuneisuus, aktiivisuus, tuen määrä organisaatiossa, kokonaismyyntivolyymi sekä maantieteellinen sijainti. Nämä ovat muuttujia, joista jokainen yksinäänkin vaikuttaa tuloksen tekemiseen.
Toinen huomio on, että käyttämällä epärealistisen kuuloisia lupauksia, esittelijä menettää uskottavuutensa kokonaan. Suoramyyntiliiketoiminta ei ole mikään lotto eikä perustu mihinkään epämääräisiin todennäköisyyksiin ja normaali älyllä varustettu ihminen ymmärtää tämän. Siksi tällaisten lupausten antaminen ei ole pelkästään sääntöjen vastaista, vaan myös hölmöä ja niitä käyttämällä menettää potentiaalisenkin ehdokkaan kiinnostuksen. Olisi toki kiva uskoa, että tässä on nyt nopea tieni rikkauksiin ja voin vihdoin lopettaa etsimisen, mutta kun se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä myös on sitä.
On kuitenkin totta, että suoramyyntialalla voi tienata yli ”kymppitonnin kuussa” tai enemmänkin, mutta reilun 14 vuoden kokemukseni myötä en ole koskaan törmännyt henkilöön, joka olisi päässyt tällaiseen tilanteeseen ”tekemättä juuri mitään”. Päinvastoin, saavuttakseen tuollaisen tilanteen, on pitänyt tehdä päämäärätietoisesti töitä vuosia, yleensä minimissään 3-5 vuotta, jolloin kyseessä on lopulta ollut yleensä päätoimi ja panostus kymmeniä tunteja viikossa. Suoramyynti on yritystoimintaa siinä missä mikä tahansa muukin ja siinä on täysin samat lainalaisuudet menestymiseen. On tärkeää esitellä palkkiojärjestelmä sekä sen luoma potentiaali, koska vain niiden myötä kuulija pystyy luomaan mielikuvan, minkätasoisesta toiminnasta on kyse pidemmällä aikavälillä. Kuitenkin, mikäli käyttää esimerkkejä jo menestyneistä, pitää muistaa kertoa asia realistisesti: kuinka kauan ko. tilanteeseen pääseminen on ottanut aikaa, mikä on ollut henkilön pohjakokemus alalta sekä paljonko toimintaan on käytetty aikaa viikko- ja kuukausitasolla. Näin asiat osaa laittaa oikeaan perspektiiviin.
Suurimmalle osalle suoramyynti on lisätuloa päätulolähteensä ohella ja harvempi rakentaa toiminnasta kokopäivätoimisen liiketoiminnan. Se on kuitenkin käytännössä jokaiselle mahdollista ja siksi se tulee mielestäni myös esittää niin.
Suurin osa suoramyyntialan edustajista toimii kuten pitääkin, eettisesti oikein, yrityksen ohjeistuksia ja materiaaleja noudattaen ja ”jalat maassa”. Mutta kuten mille tahansa toimialalle tai organisaatioon, myös suoramyynnin pariin eksyy toisinaan onnenonkijoita, jotka hakevat pikavoittoja ja ovat niiden eteen valmiita laskemaan rimaa alaspäin. Tai eivät välttämättä edes tiedä tekevänsä näin.
Muistan omasta nuoruudestani, kun otin itse ensiaskelia suoramyyntialan yrittäjänä, että menestystarinoista oli kiva puhua ja niiden avulla pystyi kasvattamaan uskottavuutta liikeideaa kohtaan. Vaikka tarinat olivatkin tosia, niillä herkästi muodosti liian ruusuisen kuvan toiminnasta. Lopputulos oli, että moni aloitti (nopean) menestymisen toivossa, mutta huomasikin, että edes hyvään alkuun pääseminen vaatii kovaa työtä, opiskelua ja aikaa. Sama kuin lähtisi juoksemaan marathonia sillä mielikuvalla, että kyseessä on 100 metrin sprintti. Tulee pian negatiivinen yllätys. Silloin huomasin, että pitää alkaa noudattamaan ohjetta “alimyy ja ylitoimita”. Tällöin harvempi aloittaa, mutta ne jotka aloittavat, tekevät sen realististen odotusten pohjalta. Mutta kuten todettu, kaikki eivät noudata tällaisia ohjeita esittelyissään ja kaikkia on myös mahdoton valvoa.
Toinen artikkelista esiin noussut huomio on rekrytoinnin aggressiivisuus. Ihmisten mielipiteitä tulisi aina kunnioittaa ja antaa jokaiselle aikaa miettiä päätöstään. Mikäli myyntipuheeseen kuuluu, että ”tänään saat jotain, mitä huomenna ei enää ole”, kannattaa sanoa kohteliaasti ei kiitos. Tekstistä oli helppo huomata se, että on ollut tarkoitus pyrkiä rekrytoimaan uusi edustaja siltä istumalta. Tässä ei ole mielestäni mitään järkeä, ellei sitten esittelyssä ole henkilö, joka todella itse haluaa aloittaa ensimmäisen esittelyn pohjalta ja esimerkiksi yritystoiminta on jo ennestään tuttua. Pääsääntöisesti on kuitenkin hyvä tavata 2-3 kertaa ennen kuin aloittaa ja osallistua edes yhteen yrityksen koulutukseen, joka yleensä on vieraalle maksutonta. Tällöin ei tee päätöstä hetken fiiliksen pohjalta vaan on ehtinyt puntaroida asiaa riittävästi. Jälleen, harvempi aloittaa, mutta aloittavat ovat keskimäärin enemmän tosissaan, mikä on parempi asia kaikille.
Kolmas esiin noussut seikka oli se, että kirjoittaja mainitsi ymmärtäneensä esiteltyjen tuotteiden hyödyt, mutta ei halunnut alkaa myymään niitä eteenpäin eli häntä ei kiinnostanut alkaa toimimaan yrityksen edustajana. Itse voisin tämän perusteella kuvitella, että henkilö olisi siis voinut olla tyytyväinen asiakas, mikäli esittelyssä olisi toimittu fiksusti. Kun tilanne oli kuitenkin koettu painostavaksi ja epämiellyttäväksi, myös asiakasvaihtoehto on luonnollisesti tuntunut huonolta vaihtoehdolta. Täysin ymmärrettävää.
Tässä tilanteessa toimii mielestäni yksinkertainen kysymys: ”Nyt kun olet kuullut tuotteista, kiinnostaisiko sinua kuulla myös miten tällä voisi ansaita?”
Jos vastaus on “ei”, kannattaa keskittyä asiakasvaihtoehtoon. Jos vastaus on “kyllä” tai “miksei”, voi pitää esittelyn neutraalisti ja tämän jälkeen kysyä mitä siitä on mieltä ja jatkaa tämän pohjalta. Kaikkien ei tarvitse, eikä kuulukaan olla edustajia. Suoramyyntiliiketoiminta on juuri tuotteiden myymistä kuluttajille ja suurimman osan liikevaihdosta tulisi muodostua juuri ”organisaation ulkopuolisten” asiakkaiden kulutuksesta. Tämä tarkoittaa, että tuotteiden käyttäjä on nimenomaan rekisteröity asiakas- eikä edustajastatuksella. Lisäksi kannattaa muistaa, että monet menestyneet edustajat ovat aloittaneet puhtaasti tuotteiden käyttäjinä ja kun ovat saaneet ajan saatossa positiivisia kokemuksia, ovat päättäneet päivittää itsensä edustajaksi. Tällainen henkilö on yleensä toiminnassa vahva, sillä on jo saatu omakohtaista tuotekokemusta.
Neljäs huomio koskee henkilön hyväntahtoisuuteen vetoamista ja jopa syyllistämistä siitä, että ei aloita edustajana. Nämä ovat mielestäni niitä karkeimpia rimanalituksia ja kertovat tällaisen esittelijän etiikan ja ammattitaidon puutteesta. Harkintakyky on siis pettänyt, mikä viimeistään on saanut kuulijan ymmärrettävästi entistä skeptisemmäksi, jopa vihaiseksi. Kaiken kaikkiaan hyvä osoitus, miten ei kuulu toimia.
On hyvä muistaa, että jokainen edustaja on tuotteidensa, yrityksensä ja koko toimialan kävelevä käyntikortti. Tämä pitää pitää mielessä kaikessa toiminnassa. Esimerkin tapaiset tapaukset ovat onneksi yleensä marginaalisia, mutta ymmärrettävästi saavat herkästi palstatilaa ja jokainen tällainen ylilyönti on tietysti liikaa ja turha. Tosin on vaikea sanoa, olisiko erinomaisen esittelyn kuultuaan kirjoitettu suoramyyntiä ylistävä artikkeli. Tunnetusti “hyvä kello kauas kantaa, paha vielä kauemmas”, mutta tämä aihe onkin asia erikseen. Toinen juttu on se, että mielestäni on hieman kyseenalaista kirjoittaa vahvoja yleistyksiä yhden kokemuksen perusteella. Sama kuin kävisi ison ravintolaketjun ravintolassa ja yhden huonon palvelukokemuksen myötä lyttäisi koko ketjun, puhumattakaan koko ravintolatoimialasta. Mistä tahansa asiasta olisi hyvä hankkia laajempaa kokemusta ennen yleistävien mielipiteiden muodostamista.
Joka tapauksessa hyvä paikka ottaa opiksi ja kehittää toimintaamme ja kenties tarkastella hieman kriittisemmin, minkälaisia ihmisiä tiimiinsä ottaa, miten heitä kouluttaa ja muistaa valvoa tiiminsä edustajien toimintaa. Suoramyynnistä voi tulla valtavirtaa vain kuin tällaisia tapauksia saadaan kitketyksi pois. Suoramyynti on parhaimmillaan erittäin upea toimiala, mutta me ihmiset tarvitsemme vielä kehitystä. Onneksi olemme nousujohteisella tiellä.
Manu Rekola
Suoramyyntiyrittäjä